torstai 26. maaliskuuta 2015

Elänkö, hengitän!

Sinä unohdit jo minut.
Et koskaan nähnyt, miten humalluttavasti valo jakaantuu puiden oksille minun matkallani kotiin.

Olen täällä, minä piirrän oman yöni. Minä olen jossain, vaikka aina joku eksyy.

Myöhemmin. Joistakin sanoista tulee todellisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti